Etukäteen varoiteltiin, että matka kestää 12h, mutta en sitä oikein uskonut. Kartalla mitattuna matka on kuitenkin aika lyhyt. Olisi vaan pitänyt uskoa. Minivan starttasi Margaritavillen edestä klo 7.10. Sitten keräiltiin porukkaa ympäri Koh Changia auto lähes täyteen. Kuskilla meinasi palaa hihat, kun oli suunnitellut istuttavansa meidät kaksi noin länsimaalaisittain ajateltuna yhden hengen väljästi istuttamaan tilaan yhdessä. Ihan pieniä kun ei olla kumpikaan, niin ei suostuttu edes yrittämään niin pieneen tilaan änkemistä. Noh, siihen mennessä kun viimeinenkin matkustaja kiipesi kyytiin, oli kuitenkin saatu rukattua rinkkoja, matkalaukkuja jne sellaiseen järjestykseen, että kaikilla oli jokseenkin siedettävät tilat pidempää matkustamista varten.
Eli. Matka alkoi siis pikkubussilla, jolla siirryttiin mantereelle menevälle lautalle. Sama minivan jatkoi kyytiä erinäisten mutkien kautta Kambodzan rajan kupeeseen Khlong Yaihin, jossa täytettiin viisumihakemukset ja nautittiin vähän evästä. Ai niin, ja välillä käytiin korjaamolla tekemässä pikaremppaa kulkuneuvolle jossain matkan varrella... Pikkupyräys lava-autolla rajalle asti ja kävellen lähtörituaalit Immigrationin kautta Thaimaasta poistuen. Käytännössä raja ylitetään joen yli kulkevalla sillalla ja virallisesti Kambodzaan saavutaan vasta kun tulomuodollisuudet on suoritettu paikallisessa Immigrationissa. Kaiken kaikkiaan rajamuodollisuuksissa meni kai noin kaksi ja puoli tuntia aikaa. Rajalta matka jatkui minivanilla bussiasemalle, jossa taas vähän odoteltiin. Osa porukasta jatkoi minivanilla, kun olivat ottaneet kalliimmat VIP-liput. Me jatkettiin matkaa bussilla.
Bussimatka oli oikeastaan vähän miellyttävämpi kuin minivanilla kuljettu Thaimaan puoleinen osuus, jossa kuski kaahasi kaistapäänä. Bussissa oli ainakin tilaa ja selkänojan sai kallistettua niin, että sain jopa pikkuisen nukuttuakin. Pari tuntia ennen Siem Reapia pysähdyttiin pitämään taukoa. Paikka oli aika erikoinen, joku vanha maataloushalli, mistä oli tuunattu osin aika tunnelmallinen ja hienokin taukoravinteli.
Siem Reapiin saavuttaessa bussi jätti koko porukan ja valtavan määrän Thaimaan puolelta tullut rahtia teollisuusalueilla sijaitsevaan peltihalliin, joka toimitti ilmeisesti bussiaseman virkaa. Hotellille pääsimme Tuk Tuk -kyydillä. Olin varannut huoneen meille Popular Boutique Hotellista ja mielestäni valinta osui aika lailla nappiin. Huonehinta noin 15€/yö, siistit tilat, hyvä sijainti, ilmastointi, uima-allas ja kaikki! Ja tietysti Wi-Fi. Oli kioski minkä kokoinen tahansa ja puitteet millaiset tahansa, aina löytyy ilmainen Wi-Fi.
Siem Reapissa asuu noin 135000 ihmistä, infra on aika lailla kehittymätön, iso osa teistä on hiekkatietä ja pääkaduilta poiketessa päätyy peltihökkeleiden keskelle jopa alle korttelin matkalla. Talot, siis ne oikeat talot, ovat siirtomaatyylisiä riippumatta iästä. Kambodzahan oli Ranskan siirtomaa 50-luvulle saakka, minkä vaikutus näkyy selkeästi. Valuuttana täällä käytetään rieliä, mutta paremmin pärjää US dollareilla, 1USD= n. 4000 rieliä. Sen lisäksi maksaa voi bahteilla. Valuuttojen sekamelska aiheuttaa sen, että varsinkin kojuista ostettaessa pitää olla tosi tarkkana hinnoista. Vaihtorahat kun tulevat niin, että täydet dollarit tulevat dollareina ja loput rieleinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti