Juuri nyt ollaan veneessä matkalla jollekin saarelle, en muista nimeä. Päätettiin, että viimeisen kokonaisen Thaimaan päivän kunniaksi lähdetään päiväksi vesille ja snorklaamaan. Lähtö klo 8.30 eli ylös viimeistään seiskalta, aamupalat naamariin ja liikkeelle. Täytyy kyllä myöntää, että herätyskellon virittely sai aikaan jonkinmoista ahdistusta. Tässä kun on tullut vedettyä hirsiä lähemmäs puolta päivää vähän joka toinen aamu. Toisaalta, huomenna on startti kohti Kambodzaa jo klo 7 aamulla... Huoh! En löytänyt kameraa tänä aamuna, eli nyt mennään pelkän puhelimen kameran varassa...
Noh, tässä venhossa nyt putputellaan viidenkymmenen muun turistin kanssa kohti satumaisia snorklauskohteita. Mulla on tuosta satumaisuudesta kyllä omat epäilyni. Joskus aikaisemminkin olen käynyt näillä retkillä, tosin muualla Thaimaassa, ja silloin luvatut korallit ja fantastiset vedenalaiset maisemat olivat lähinnä kuollutta merenpohjaa, merimakkaroita ja paskaista, sameaa vettä. Ehkäpä nyt on parempi tuuri, kohtahan se nähdään. Retken järjestää Sattra Tour ja hinta on 700 bahtia/pää, sisältää snorklausmaskin lisäksi lounaan, päivällisen, kahvi/tee/vesi ja pysäyksen neljälle saarelle.
Tuuli puhaltelee ihanasti eikä auringon kuumuus tunnu lainkaan. Paatti on kaksikerroksinen. Istun ylemmällä kannella aurinkokatteen alla ja pohdiskelen, kuinka massaturismi kuluttaa tämänkin maan luontoa ja sellaisia luonnonvaroja, jotka eivät uusiudu tai uusiutuvat hitaasti. Tuossa kylänraiteilla mopoillessa kun saa ihan erilaisen kuvan kaikesta... Tosin osaavat ne paikallisetkin kuluttaa. Oikein surettaa ja pistää vihaksi kun näkee, että kaikki paska viskataan tuosta vaan "yli laidan" ja annetaan sen kasautua ja jäädä nopeasti uusiutuvan kasvillisuuden alle. Sieltähän tulevat sukupolvet voivat sitten kaivella muovisten vesipullojen ja pussukoiden joukkohautoja ja miettiä mitä ihmettä täällä oikein on tapahtunut.
Ai että, mää rakastan tuota meriveden turkoosia väriä! Tai täällä vesi näyttää ehkä enemmän smaragdin vihreän ja turkoosin sekoitukselta. Ihanan täyteläinen väri, kunpa senkin saisi jotenkin talteen. Näitä juttuja on vaan yritettävä kirjoittaa omalle kovalevylle, kun mikään kuva tai tarina ei kyllä anna todellista mielikuvaa.
.......
Kyllä. Nyt on snorklattu ainaskin kolmella eri saarella. Tai no, kaksi oli oikeastaan pelkkiä kiviröykkiöitä keskellä merta. Mutta tarjosivatpahan kuitenkin koralleja, simpukoita ja ennen kaikkea jos jonkinnäköisia, kokoisia ja värisiä kaloja. Vähän niinkuin olisi uiskennellut ja sukellellut jossain kala-altaassa. Korallit ei missään tapauksessa vetäneet vertoja punaisen meren koralleille, mutta olivat sentään eläviä ja vähän muutakin väriä kun vihertävän ruskeaa. Harmittaa kun ei ollut sellaista kameraa, jolla olisi voinut kuvailla meressä. Sen verran kalaisaa ja kirjavaa oli.
Veneen kokka kääntyi takaisin lähtösatamaan päin, vielä pysähdytään jossain kiviröykkiöitä tai saaripahasessa kurkkimaan veden alle. Onhan tämäkin tapa viettää syntymäpäivää. Eikä hullumpi tapa olekaan. Veikkaan, että takajalat ja seljys ovat saaneet tänään aurinkoa. Vähintäänkin riittävästi ellei peräti yliannostusta.
....
Viimeinen paikka oli ihan turha, en edes käynyt meressä. Mutta siis 3/4 paikastakin, on jo ihan jees lopputulema. Edit: ei palovammoja auringosta, kiitos maailman parhaimman aurinkosuojan.
Koti-ikävä painaa päälle. Piti ihan tirauttaa äsken pienet itkut kun on niin haikonen olo. Mutta kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti