Temppelialueella pääsee liikkumaan vapaasti, mutta lipputarkastuksia on tosi usein ja lippuun printataan haltijan kuva väärinkäytösten estämiseksi. Tietysti puketumiseen pitää kiinnittää myös huomiota, kun kerran uskonnollinen kohde on. Minä en esimerkiksi päässyt angkor Watin ylimmälle tasolle sisään, vaikka minulla oli sharonki kiedottuna ympärille shortsien päälle peittämään polvet. Olin liian paljastavasti pukeutunut. Jäi siis yhtä kultaista buddhaa vajaammaksi minun kokemukseni.
Itse Angkor Wat on aika mykistävä. Oikeastaan kaikkein eniten hämmästyttää sen koko. Miten ihmeessä ihmiset on melkein tuhat vuotta sitten saaneet kaiken sen tehtyä? Ja miten ihmeessä kaikki ne seinäkaiverrukset ja yksityiskohdat on säilyneet niin hyvin tähän päivään saakka? Temppelissä on kolme tasoa, jotka ovat kaikki hiukan erilaisia. Ensimmäisellä tasolla on satoja metrejä tosi yksityiskohtaisia seinäkaiverruksia. Toinen taso muodostaa pohjan sisäpihalla kohoavalle viidelle tornille, jotka symboloivat pyhää vuorta. Korkeimmalla tasolla tornissa on buddha-patsas.
En ollutkaan aiemmin tajunnut, että Angkor Wat ei ole pelkästään arkeologinen uskonnollisesti merkittävä kohde, vaan myös ihan oikeasti ihmiset käyvät siellä harjoittamassa uskontoaan ja rukoilemassa. Turistien ja ihan tavallisten paikallisten ihmisten lisäksi temppelissä näkyi tosi paljon munkkeja oransseissa kaavuissaan, ihan nuorista pojista vanhoihin miehiin asti. Osa ihmettelemässä meidän lailla tuota valtavaa rakennusta ja osa harjoittamassa uskontoaan.
Sanotaan, että munkit luopuvat kaikesta maallisesta ja uhraavat elämänsä buddhan palvelemiseen. Varmaan sitä buddhaakin palvellaan, mutta minulle jäi kyllä vähän toinen kuva siitä maallisesta luopumisesta... Nimittäin varmaan neljällä viidestä munkista oli iPhone 5 tai 6 tai uudenkarhea Samsung, joilla ottivat itsestään ja toisistaan selfieitä ja melfieitä (ei onneksi kuitenkaan belfieitä).
Alun perin tarkoitus oli käydä iso osa alueen temppeleistä läpi, mutta Angkor Watissa vierähti sen verran pitkään, ettei millään ehditty käydä kuin murto-osassa. Angkor Thomin portit ovat ihan mielettömän hienot, jokaisessa on oma teemansa. Ja Bayonin temppelin kasvofiguurit ovat uskomattoman hyvin säilyneitä. Siinä missä Angkor Watin seinäkaiverrukset kertovat taisteluista, sodasta ja yhteiskunnan kehityksestä, Bayonin temppelin iloiset Buddha-kasvot luovat vastakohtaa ja antavat jokseenkin erilaista kuvaa temppelin rakentamisen jälkeisestä yhteiskunnasta. Bayon on selkeästi rapistuneempi kuin Angkor Wat, mutta upea ja käymisen arvoinen kuitenkin.
Kävimme myös Ta Somissa ja Pre Rupissa, jotka ovat selkeästi pienempiä ja huonokuntoisempia. Olisin halunnut käydä myös Ta Phromissa, mutta valitettavasti aika ei riittänyt... Jotainhan pitää jättää seuraavaankin kertaan, jos sellainen on joskus tulossa.
Siem Reapista noin yleisesti
Kaupunki on aika pieni, nähtävää on tietysti se Angkorin alue, kelluvat markkinat, sotamuseo ja Kambodzan sisällissodanaikaiset Killing Fields. Kuten jo aiemmin totesin niin ainoa syy koko vierailulle oli se Angkor, joten toinen päivä meni ihan vaan kaupungilla tallustellessa ja ihmetellessä sikäläistä elämän tahtia. Sota- ja siirtomaa-ajat näkyvät myös siinä, että kaupoissa on paljon länsimaisia tuotteita, ihmiset osaavat paikka paikoin aika hyvääkin englantia. Ja sitten on se valuuttahässäkkä hämmentämässä ostosten tekoa. Sellaista tuotetta ei löydy, mitä ei yritettäisiin myydä Angkor Watin nimellä tai kuvalla, onhan se koko maan tärkein turistikohde ja jopa maan lipussa.
Sivukujillakin pikkulapset tulevat iskemään yläfemmaa ja keskeyttävät leikkinsä hetkeksi poseeratakseen kuvia varten. On oikeastaan vaikeaa ottaa kuvia aidoista tilanteista, koska kameran tai puhelimen nähdessään lapset ottavat välittömästi lähes ammattimaisen posen. Paikalliset ottavat aika rennosti, jos eivät työskentele. Torilla käynti oli melkoinen (haju)elämys. Kaikkea mahdollista olisi ollut tarjolla, mutta ei niitä black banana -karkkeja, joita etsin... Jotain pientä tuliaisia tuli kuitenkin ostettua kotiväelle.
Aamulla 9.30 on lähtö Phnom Penhiin. Bussimatka kahdelta teki yhteensä 14USD. Jännityksellä odotan kuinka kauan matkaan menee. Arvio oli kuusi tuntia, itse sanoisin kahdeksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti