Rauhallinen joulu Phu Quocissa

Valitsin joulunviettopaikaksi Phu Quoc -saaren Vietnamin länsirannikolla Kambodzan rajan tuntumassa. Sijainniltaan Phu Quoc sopii erinomaisesti reissuumme ja matka Phnom Penhistä on inhimillisen mittainen. Kyyti saapui hotellille ajallaan ja matka sujui muutenkin mukavasti vaikka pikkubussi lastattiinkin aika lailla maksimikapasiteettia myöten. Muutama tunti Phnom Penhistä Vietnamin rajalle, rajamuodollisuudet (jotka muuten sujuivat suhteellisen joutuisasti), pikainen health check (kuumeen mittaus ja 1USD pakollinen maksu), pari kilometriä Ha Tieniin ja speedboatilla saarelle... Kaiken kaikkiaan vajaa kuusi tuntia ja perillä ollaan.

Oli muuten sitten ehkä rennoimmat rajamuodollisuudet ikinä. Eipä tarvinnut paljon pärstäänsä virkailijalle näyttää ja leimat lyötiin passeihin sarjassa. Passit kerättiin meiltä pois Kambodzan puolella, josta jatkettiin rajan yli kävellen. Odottelimme passien tarkistusta kulahtaneessa hallissa tai oikeastaan katoksessa, josta meidät sitten vinkattiin noutamaan passit Vietnamilaiselta virkailijalta. Virkailija ei edes katsonut kenelle mikäkin passi kuuluu, vaan ojenteli passeja tyyliin "Finland - here... Ireland - here..."

Superdong VI kulki mukavasti aaltojen päällä, eikä juurikaan keikkunut lievästä merenkäynnistä huolimatta. Satamasta jatkoimme pikkubussikyydillä kohti Duong Dongia, saaren länsirannikkoa ja Long Beachia. Yllätyin positiivisesti saapuessamme hotellillemme Lien Hiep Thanhiin. Kyyti nimittäin jätti meidät Duong Dongiin menevän tien varteen ja kuski vaan nyökki, että tässä-tässä... Ehdin jo säikähtää, että hotelli on jonkun pölyisen ja mölyisen tien varressa. Olin ollut varaavinani majoituksen rannalta. Hetki kun kyseltiin neuvoa ja tietä, niin löytyihän se puolen kilometrin päästä rannalta niinkuin pitikin. 

Lien Hiep Thanh osoittautui oikein mukavaksi pieneksi resortiksi. Rannan hiekka hohtaa valkoisena ja muutamista kivistä huolimatta ranta on oikein mukava lillutteluun, mitä joku voisi kutsua myös uimiseksi. Missään muualla en ole saanut niin samettista varvastuntumaa rantahiekasta. Mereltä käyvä tuuli sekoittaa hienoa rantahiekkaa veteen niin, että vesi on sameampaa kuin muualla, mikä ei kyllä haittaa lainkaan kun tarkoitus ei ole snorklailla eikä muutenkaan harrastaa vaan ihan ottaa lepiä nämä joulun pyhät. Rannalla on kivasti palmupuita ja palmunlehvistä väsättyjä varjoja suojaamassa keskipäivän kuumimmalta auringolta. 

Joulu se on täälläkin. Joka putiikissa ja baarissa on joulukuusi ja joululaulut alkavat soimaan viimeistään auringon laskiessa. Turistit ovat erityisellä juhlatuulella, paikallisille jouluaatto ja -pyhät ovat päiviä muiden joukossa. Toki kuitenkin kiireisempiä kun muut. Eipä tänä jouluna olekaan tarjolla kinkkua ja laatikoita vaan kaikkea ihanaa grillattuna; tonnikalaa, kampasimpukoita, rapuja, kanaa, kasviksia. Nam! Jouluateria rannalla tähtitaivaan alla, meriveden hipoessa paljaita varpaita. Eikä tietoakaan joulustressistä. Mii laik. Paitso, että on ikävä rakkaita kotimaassa.

Long Beach on nimensä mukaisesti piiitkä ranta saaren länsirannikolla. Lähes valkoista hiekkaa riittää silmänkantamattomiin. Aika moni turisteista on tullut tänne juuri joulun viettoon, toiset taas pidemmäksi aikaa. Rannalla ei ellei tungosta, vaan on oikeastaan ihanan rauhallista. Täälläkään ei (ainakaan vielä) ole vesiskoottereita tai muita mölyn lähteitä. Muutamia vuokrakajakkeja lipuu hiljalleen rantaa pitkin ja joku suppailee laudalla edestakaisin. Mummot kaupittelevat tuoreita hedelmiä kantamistaan koreista. Selkeästi tämä paikka on rentoutumista varten, bailumestat ovat sitten ihan muualla.