Koh Chang eli Norsusaari on saanut nimensä siitä, että sen ääriviivat muistuttavat norsun päätä, eikä niinkään siitä että täällä olisi elefantteja. Saaren pinta-alasta 70% on suojeltua sademetsää eli viidakkoa. Ranta-alueilla on kalastajakyliä, ravintoloita, hotelleja ja bungaloweja. Ja tietenkin turistiroinalla täytettyjä pikkukioskeja, joissa myydään yhden pesun jälkeen käyttökelvottomia feikkivaatteita, sharonkeja ja matkamuistoja. Ranta-alueita erottaa toisistaan lähes läpitunkematon viidakko ja rantaviivaa myötäilevä tie noustee jyrkkiä rinteitä pitkin mutkitellen. Tie on tosiaan niin jyrkkä, että ensimmäisillä kerroilla hirvitti jopa auton kyydissä. Mopollakin pitää oikein ottaa vauhtia, että pääsee mäet.
Saaren rannoista pisin ja kaikkein eniten palveluja tarjoava on White Sand Beach, jossa myös suurin osa länsimaiset standardit täyttävistä hotelleista sijaitsee. Itse kylä on kuin mikä tahansa muu lomakohde Thaimaassa. Ranta on ihanan pehmeää ja nimensä mukaisesti valkoista hiekkaa piiiitkä ja leveä kaistale, mutta koska en kaipaa kaupustelijoita tms. ei ole juurikaan tullut tuolla rannalla oleiltua.
Tuntuu, että mitä etelämmäksi länsirannikkoa ajaa, sitä rennommaksi ja kiireettömämmäksi tunnelma muuttuu. Ja maisemat! Ristus, kun saisi purkkiin edes puolet tästä. Valitettavasti valokuvat eivät tee oikeutta tälle vehreydelle. Valokuvia on tullutkin otettua tosi vähän. Lähinnä yritän imeä itseeni tätä fiilistä ja rakennella mieleni sopukoille sellaisia tuntemuksia ja mielikuvia, joihin voin paeta kun kiire ja ressi taas kotimaassa painaa päälle.
Yksinäinen rantamme (Lonely Beach) sijaitsee Koh Changin länsipuolella ja on yksi niistä vähemmän kehittyneistä rannoista. Tarkoittaa siis sitä, että apteekkeja on vain yksi, pankkiautomaatteja kolme, samoin minimarketteja kolme ja räätäleitä vain yksi (luojan kiitos). Sukellus- ja päiväretkiä tarjoavia kioskeja on sitten jo useampia ja ravintoloita sekä baareja varmaan sata. Tyttöbaarejakin taitaa olla muutama. Kylä on keskittynyt päätien ja parin poikkitien varteen. Itse rannan tuntumassa on eritasoisia majapahasia ja baareja. Iltaelämä on vilkasta ja baareista kantautuu korviahuumaavan kova musiikki juuri iltaisin. Pimeän aikaan kylää valaisevat kaikki kolme katulamppua sekä ravintoloista ja kojuista loistavat värivalot.
Perille päästyämme kiinnitin väsymyksestä huolimatta heti huomiota Lonely Beachin tunnelmaan, joka on erityisen rento. Suurin osa matkaajista on reppureissaajia eikä lapsia juuri näy. Väki on selkeästi vanhempaa eli varmaankin kadotettua nuoruutta etsimässä (tai lähenevää ikääntymistä pakenemassa) olevia hipahtavia vapaasieluja. Ilman täyttää reggae-musiikki ja paikallistuoksu. Päivisin rannalla on ihmisiä harvakseltaan joko rantabaarissa lounaalla tai kahvilla tai rantahiekalla palmujen ja puiden varjossa lueskelemassa tai torkuksimassa. Musiikki soi vaimeana taustalla ja aallot loiskuvat hietikolle hiljalleen. Ei vesiskoottereita eikä banaaniveneitä, ainoa aktiviteetiksi luokiteltava juttu on vuokrattavat kumikajakit. Ei kaupustelijoita. Täydellinen paikka rentoutumiseen ja akkujen lataamiseen.
Rannaltamme etelän suuntaan jatkettaessa vastaan tulee parin kyläpahasen jälkeen Bang Bao, paikallinen kalastajakylä, joka on rakentunut päälaiturin ympärille. Bang Baon seafood-ravintolat ovat maineeltaan hyviä, mutta emme kuitenkaan päätyneet lounastamaan yhteenkään. Olisiko johtunut liian kuumasta päivästä tai siitä, että katetulla laiturilla ilma oli tosi raskas, huono olo pääsi yllättämään ja ajoi meidät ulos laiturilta. Laiturilla oli muutenkin ihan liikaa krääsäkioskeja minun makuun. Tähän mennessä olen ostanut kotiinviemisiksi kaksi voiveistä. Saa olla tosi erikoinen juttu, että innostun kotiin asti raahaamaan. OK, lapsillehan tietysti pitää jotain tulkkareita olla...
Bang Baosta matkaa jatkettaessa vastaan tulee Klong Koi-ranta. Tosi kapea hiekkakaistale, jossa rantabaarien lepolasset ja aurinkovuoteet ovat kirjaimellisesti lähes meressä. Musiikki soi vaimeasti ja hento tuuli puhaltaa mereltä viilentäen ja kuivaten iholle kertyneen kosteuden. Ihan ehdoton paikka lueskeluun, päivätorkuille ja vaikka kirjoitteluun. Klong Koilla istun juurikin parhaillaan tätä kirjoittaessani.
Iso osa turisteista täällä tulee Briteistä, Ruotsista, muualta Skandinaviasta ja Venäjältä. Itseäni on aina reissuilla vaivannut suomalaisallergia eli pyrin välttämään muiden suomalaisten kanssa asiointia, jos ei ihan pakko ole olla tekemisissä. Täälläkin ollaan tavattu ehkä kymmenkunta suomalaista, mutta ollaan onnistuttu välttämään sosiaalinen kanssakäynti heidän kanssaan muutamaa kohteliasta sanaa lukuunottamatta. Muutenkin tuntuu, että en kaipaa lomalta juuri tällä hetkellä ja tässä elämänvaiheessa uusia tuttavuuksia sieltä, täältä tai tuolta. Totaalinen akkujen lataus on ensimmäisten lomapäivien päätavoite, ja täällä se tuntuisi onnistuvan mitä parhaiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti